No onhan tuossa nyt todellista tyyliä!
Ihan eri meininki kuin kolhia esimerkiksi vanhalla Opelillaan muita kolkytvuotisia Opeleita, Ladoja, Volvoja ja niitä harvoja vanhoja Jaappanilaisia (tarkoitan siis
autoja), jotka vielä liikenteeseen kykenevät.
Ja tähän pakollinen hevosjuttu. Edesmennyt kavioeläin Ero-Vilkku ei ollut hiukkaakaan kiinnostunut jo silloin vähävaraisen omistajansa = minä tipparellusta. Vaan annas olla kun paikalle tuli SEC-mersu (500tms., kallis kuitenkin), vielä Vehon käärepapereissa: tamma levitti leukansa auki raaputtaakseen mietteliäänä hampaillaan mersun konepeltiä. Huudolla, joka paitsi intensiteetiltään myös sisällöltään oli sitä aidointa suomalaista kulttuuriperintöä, sain tapaturman estettyä.
Itsestään selvää lienee, että Ero-Vilkku oli naishevonen. Ja tyylitajuinen myös. Ei blondi, vaan hepokantakirjakielellä hamppujouhinen.